Huolen vyöhykkeet

Huolen vyöhykkeet ja huolen puheeksi ottaminen

Huolen vyöhykkeet on lasten ja nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten työkalu, joka kuvaa huolen astetta. Menetelmän avulla kannustetaan työntekijöitä tarttumaan omaan huoleensa kunnioittavasti, itselle apua pyytäen ja siten mahdollistaa yhteistyön jatkuminen ja rakentaminen. Huolen vyöhykkeiden avulla tarjotaan yhteistyötä tekeville ihmisille yhteinen kieli, jonka avulla voi keskustella arvostavasti heränneestä huolesta. Omista huolista kertomalla voi rohkaista toista tuomaan esiin omat näkemyksensä asiasta.

Huolella tarkoitetaan subjektiivista, omakohtaista tunnetta, joka syntyy toimiessa lapsen tai nuoren kanssa. Huoli herää tilanteesta tehtyjen havaintojen pohjalta ja siihen vaikuttavat myös aikaisemmat kokemukset, omien voimavarojen ja toimintamahdollisuuksien väheneminen ja suhde lapseen tai nuoreen ja hänen verkostoonsa. Huoli kohdistuu siis asiakkaan selviämiseen ja omiin toimintamahdollisuuksiin. Huoli kasvaa sitä mukaa, kun omat auttamiskeinot vähenevät. Huoli siis viestittää, että tilanteeseen tarvitaan muiden tukea. (Koponen. 2013. 4.)

Huoli ei koskaan ole staattinen käsite, vaan jatkuvasti muuttuva ja liukuva: huoli ”liikkuu” vyöhykkeillä tehtyjen toimenpiteiden mukaan joko pysyen samana, lisääntyen tai väheten. (Koponen. 2013. 5.) Huolen vyöhykkeitä on myös käytetty tarkoituksiin, joihin niitä ei ole tarkoitettu. On tärkeää tietää, että huolen vyöhykkeitä ei saa käyttää lasten tai nuorten luokitteluun.

Huolen vyöhykkeet kerhonohjaajan toiminnassa

Ei huolta

Pieni huoli

Keskisuuri, tuntuva huoli

Suuri huoli

Ohjaaja kokee, että lapsen tai nuoren asiat ovat hyvin ja heidän välinen suhteensa toimii. Ohjaaja kokee, että hänellä on tietoja ja taitoja tukea lapsen kasvua ja kehitystä. Oma työ sujuu niin kuin pitääkin ja tuottaa toivottuja tuloksia.

Mitä tehdä? Ohjaajana sinulla ei ole syytä huolestua lapsesta tai nuoresta. Muista kuitenkin kysyä lapsen tai nuoren kuulumisia!

Ohjaajalla käy mielessä pieni huoli tai ihmettely, jopa toistuvasti. Hänellä on kuitenkin vahva luottamus omiin toimintamahdollisuuksiinsa. Ohjaajan voimavarat riittävät työskentelyyn ja erityisen yhteistyön tarve on vähäinen.

Ohjaajan on mahdollista ottaa pieni huoli puheeksi lapsen tai nuoren vanhempien kanssa. Tämä voi selkiyttää ohjaajalle lapsen tai nuoren tai tämän perheen tilannetta ja myös omia toimintamahdollisuuksia ohjaajana. Pienen huolen esille tuominen voi huojentaa huolta ja antaa mahdollisuuksia varhaiselle avoimelle yhteistyölle nuoren vanhempien kanssa.

Mitä tehdä? Halutessasi voit ottaa huolen puheeksi lapsen tai nuoren vanhempien kanssa.

Ohjaaja kokee kasvavaa huolta ja kaipaa tilanteeseen lisää tukea. Samanaikaisesti ohjaaja voi pelätä liioittelevansa huoltaan. Tuntuvaa huolta tunnetaan silloin, kun omat auttamiskeinot on käytetty ja toimintavaihtoehdot ovat vähissä. Usein huolta on ilmennyt jo pitkään. Ohjaaja voi kokea, että muut yhteistyötahot eivät vastaa hänen kokemaansa yhteistyön tarpeeseen ja kokee jäävänsä yksin tilanteeseen.

Mitä tehdä? Olet käyttänyt kaikki keksimäsi auttamiskeinot ja nyt tarvitset muiden tukea! Nyt huoli kannattaa ehdottomasti ottaa puheeksi vanhempien ja muiden ohjaajien kanssa. Muut ohjaajat ovat voineet huomata samoja huolenaiheita ja yhdessä voitte huomata uusia näkökulmia tilanteeseen.

Ohjaaja kokee, että hänen keinonsa ovat lopussa ja ennakoi, että lapselle tai nuorelle käy huonosti ellei tilanteeseen saada muutosta heti. Lapsi tai nuori on välittömässä vaarassa. Tarvittavat yhteistyötahot halutaan ottaa välittömästi mukaan toimintaan.

Mitä tehdä? Nyt täytyy toimia välittömästi! Kun koet lapsen tai nuoren olevan välittömässä vaarassa, ota heti yhteyttä tarvittaviin yhteistyötahoihin! Niitä voivat olla lapsen vanhemmat, muut ohjaajat ja esimiehesi, poliisi ja lastensuojelu.

Taulukossa on kuvattu huolen vyöhykkeet ja niiden sisältö tiivistetysti.

Lähteet:

Koponen, S. 2013. Huolen puheeksiottaminen ja hyvien käytäntöjen dialogi: menetelmäopas lasten ja nuorten kanssa toimiville.