Nuorten syrjäytyminen on viime vuosina ollut puhutuimpia aiheita politiikassa, talouselämässä ja koulumaailmassa. Syrjäytymiseen liittyvässä julkisessa keskustelussa nousevat erityisesti esille huoli nuorten psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista, sekä syrjäytymisen aiheuttamat taloudelliset kustannukset yhteiskunnalle. Kun nuori ajautuu koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle, se aiheuttaa henkilökohtaisten ongelmien lisäksi myös kustannuksia yhteiskunnalle, koska nuori joutuu elämään yhteiskunnan tuilla. Syrjäytyminen on useimmiten lähtöisin jo huonosta kotitilanteesta ja heikosta alakoulumenestyksestä.
Elinkeinoelämän valtuuskunta (eva) määrittelee syrjäytymisen ilmiöksi, jolla tarkoitetaan ”laajaa psyykkis-aineellista ongelmakokonaisuutta, henkistä putoamista yhteiskunnan normaalien käytäntöjen ulkopuolelle tai erilaisia päihderiippuvuuksia ja rikollisuuden muotoja”. Eva määrittelee syrjäytyneiksi nuoriksi sellaiset työvoiman ja opiskelun ulkopuolelle jääneet nuoret, joilla ei ole muuta koulutusta kuin peruskoulu. Syrjäytyneistä nuorista puhuttaessa tarkoitetaan 15–29 –vuotiaita nuoria ja heitä oli eva:n mukaan vuonna 2010 noin 51 300.
Sisäministeriön sisäisen turvallisuuden ohjelmaan kuuluvan Turvallinen kaupunki –verkkosivuston mukaan syrjäytyminen on osattomuutta esimerkiksi työelämästä, asumisesta, sosiaalisesta ympäristöstä, riittävästä hoidosta ja huolenpidosta sekä vaikutusmahdollisuuksista. Näistä syistä johtuen syrjäytyminen aiheuttaa turvattomuutta. Syrjäytymisestä voi myös tulla itseään ruokkiva kierre. Järvinen ja Jahnukainen (2001) ovat määritelleet syrjäytymiselle jatkumon, jolla on viisi tasoa:
1. Ongelmia koulussa ja/tai kotona
2. Epäonnistuminen koulussa ja koulun keskeyttäminen
3. Heikko työmarkkina-asema
4. Taloudelliset ongelmat ja riippuvuus hyvinvointivaltiosta
5. Elämänhallinnan ongelmat (päihde- ja mielenterveysongelmat sekä rikollisuus)
Peruskouluikäisistä puhuttaessa kaksi ensimmäistä tasoa ovat merkittäviä. Vaikka syrjäytyneeksi määritellään yleensä vasta 15-vuotiaasta ylöspäin, syrjäytymisen riskitekijät ovat olemassa jo ennen tätä. Syrjäytymisen ennaltaehkäisy tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin, jotta voitaisiin vähentää nuorten syrjäytymisriskiä myöhemmin elämässä. Jos syrjäytymisen viisitasoinen jatkumo saadaan katkaistua jo peruskoulussa (tasot 1 ja 2), muita ongelmia ei välttämättä pääse syntymään.
Harrastus- ja kerhotoiminnalla voi olla erittäin suuri merkitys alakouluikäisen lapsen elämässä. Kerhonohjaaja voi olla lapselle esikuva, tukihenkilö ja tärkeä aikuiskontakti. Niinpä kerhonohjaajalla voi olla mahdollisuus vaikuttaa ennaltaehkäisevästi lapsen tai nuoren syrjäytymiseen.
Tässä blogissa on tietoa siitä, miten syrjäytymisvaarassa olevan lapsen voi tunnistaa sekä keinoja ennaltaehkäistä syrjäytymistä kerhotoiminnassa. Blogista löytyy sekä teoriatietoa, että käytännön keinoja joita voi soveltaa omassa kerhotoiminnassaan.
Lähteet:
Myrskylä, Pekka 2012. ”Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? eva Analyysi No 19. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf. Luettu 24.4.2016
Turvallinen kaupunki 2016. ”Taustatietoa – syrjäytyminen”. http://www.turvallinenkaupunki.fi/turvallisuusteemat/sosiaalisesti-turvallinen-elinymparisto/taustatietoa/syrjaytyminen- Luettu 24.4.2016
Järvinen, T. & Jahnukainen, M. (2001). Kuka meistä onkaan syrjäytynyt?
Marginalisaation ja syrjäytymisen käsitteellistä tarkastelua. Julkaisussa Suutari M (toim.).
Vallattomat marginaalit. Yhteisöllisyyksiä nuoruudessa ja yhteiskunnan reunoilla.
Nuorisotutkimusverkosto, Julkaisuja 20, Helsinki, 125–151
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti