Omat tarinat

Koulukiusaamisen kaksi osapuolta

Koulukiusaamisella tarkoitetaan yleisesti koulussa tai jossakin muussa oppilaitoksessa tapahtuvaa fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Kiusaamisen tarkoituksena on tarkoituksellisesti vahingoittaa toista henkilöä. Kiusaamista voi tapahtua myös ajattelemattomuuden johdosta. Koulukiusaaminen on joko yksilöiden välistä tai yhteisöllistä kiusaamista. Tavallisin koulukiusaamisen muoto on oppilaiden välistä verbaalia härnäämistä, joka voi myös eskaloitua fyysiseen kiusaamiseen asti. Fyysistä kiusaamista on esimerkiksi nipistely, töniminen tai lumipallojen heitteleminen.

Koulukiusaamisessa on aina kaksi osapuolta, kiusaaja sekä kiusattu. Mikäli kiusaajia on useampia, on heillä yleensä esimerkkiä näyttävä ”johtaja” kaveriporukan sisällä. Kiusaajien motiiveina toimivat huono itsetunto, näyttämisen tarve sekä joskus myös psyykkiset ongelmat. Koulukiusattu voi joutua tähtäimeen esimerkiksi liikalihavuuden, anatomisen poikkeavuuden, etnisen taustan, perheolosuhteiden, hiljaisuuden, pikkuvanhuuden tai hyvän koulumenestyksen takia.

Poikien ja tyttöjen tavat koulukiusaamisessa poikkeavat merkittävästi toisistaan. Pojat ovat kiusaajina paljon yksinkertaisempia, sillä he suosivat fyysistä sekä verbaalia suoraa kiusaamista peittelemättä sitä. Vastaavasti taas tytöt kiusaavat useimmiten epäsuorasti. Tätä on muun muassa selän takana puhuminen, ulkopuolelle jättäminen ja sosiaalisessa mediassa häiriköinti. Tyttöjen kiusaaminen voikin olla opettajille vaikeammin havaittavaa.

Esimerkkikertomuksia koulukiusaamisesta

Esimerkit perustuvat tositapahtumiin, jonka vuoksi henkilöiden nimet sekä paikat ovat muutettuja.

”Poika nimeltä Päivi – En tiennyt oonko Romeo vai Julia”

Virtain koulun yläastetta kävi aikoinaan eräs poika nimeltään Pekka. Hän tunsi olevansa tyttö pojan vartalossa ja yläkouluun siirtyessään vaihtoi kutsumanimekseen Päivin. omasi ilmeisesti psyykkisen ongelman, jonka seurauksena hän koki olevansa tyttö, eikä missään tapauksessa hyväksynyt olevansa todellisuudessa poika. Alakoulun Pekka ei ollut saanut mitenkään erityistä huomiota muilta oppilailta, mutta yläkouluun tultaessa tilanne muuttui. Hänet suljettiin ulos kaveriporukoista ja alettiin järjestelmällisesti kiusata. Kuraattori ja opettajat pyrkivät puhumalla selvittää tilannetta kiusaajien kanssa, mutta pitkälti tuloksetta ja kiusaaminen jatkui pitkään. Onneksi Pekka oli sinut itsensä kanssa ja ainakin ulkoisesti kesti hyvin kiusaamista.

Lukiossa erilaisuus oli hyväksytympää ja kanssaopiskelijat kypsempiä, joten Pekan tilanne parani. Lopulta hän valmistui yliopistosta oikeustieteiden maisteriksi. Kiusaajien opinpolku ei ollut yhtä hohdokas. Vaikka Pekka selvisi koulukiusaamisesta ja menestyi myöhemmässä elämässään, olisi tilanne voinut päättyä huonostikin. Erilaisuus, kuten muutkaan syyt eivät ole hyväksyttäviä motiiveja kiusaamiselle ja yläkoulun henkilökunnan olisikin pitänyt puuttua tilanteeseen tarmokkaammin.

”Hikke, Hikari Sakari”

Sakari oli alakoulussa opinnoissaan hyvin menestyvä poika, joka keräsikin useimmiten kevätjuhlien stipendit nimiinsä. Yläkouluun siirryttäessä muut oppilaat huomasivat hänen keskitasoa paremman menestymisensä kokeissa. Koulumenestys aiheutti muissa katkeruutta ja kateutta. Omaa itsetuntoa pyrittiin pönkittämään leimaamalla menestyjät erilaisiksi, sekä hyljeksimällä ja nimittelemällä heitä. Sakari saikin lisänimikseen Hikari Sakari. Nimittely levisi pian oman luokan sisältä koko koulun laajuiseksi. Sakarin kaveritkin alkoivat vältellä häntä peläten leimautuvansa itsekin. Koulussa kukaan ei puuttunut kiusaamiseen, kunnes Sakari pyrki arvosanojaan huonontamalla päästä liikanimestään eroon. Tämä herätti opettajien ja Sakarin vanhempien huomion. Opettajat alkoivat selvittämään tilannetta keskustelemalla Sakarin, sekä muiden oppilaiden kanssa. Pahimmat kiusaajat jatkoivat selvittelyä koulukuraattorin kanssa. Motiiviksi oppilaat sanoivat kateuden Sakarin koulumenestyksestä. Asioihin puuttumalla ja niistä keskustelemalla tilanne laukesi ja Sakarin kiusaaminen väheni.